tiistai, 23. tammikuu 2018

Kehittävää soutua

Viikon päästä tiistaiksi varasin ajan akilleksen puhdistusleikkaukseen. Tämä tehdään tähystyksellä ja paranemisaikataulu pitäsi olla suhteellisen vilhakka, mutta senhän näkee sitten vasta myöhemmin. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään komplikaatioita tule ja saisin koiven siihen kuntoon, että kärsisi täydellä voimalla ponnistaa ja juosta ilman askeleen keventelyä. Onhan nykyisin juoksentelu ollut melkolailla toispuoleista.

Ortopedi ei tietenkään täyttä vakuutta ja henkeään pantiksi laittanut, jotta jalasta täysin soiva peli tulee, mutta mitäpä tässä nyt olisi muutakaan tehtävissä kuin kokeilla tämäkin kortti. Muutenhan jalka ei tunnu kuntoon tulevan.

Eilen kävin aamusella vetää kevyttä lenkuraa juosten, ja iltamassa menin Endurance Fanaticsin salille soutukonetta jyystämään ja olipaha melkoisen hapokas setti. Soutamisessa kyllä löytää itsestään sellaisia henkisiä sekä fyysisä puolia, joita ei oikeastaan tiennyt itsessään edes olevankaan. Ensinnäkin se on aivan HELVETIN raskasta, koska soutamisessa  yhdistyy saumattomasti kestävyys- kuin voimaominaisuudet, sekä näiden kaikki eri osa-alueet mahdollisimman VITTUMAISELLA tavalla.

Tälläinen äkkinäinen, kun ei osaa vetojen välejä olla tarpeeksi rentona, joten maitohappoa kertyy ruhoon salakavalasti. Lisäksi jokaisella vedolla näyttö kertoo armottomasi ähkimisen tuloksen täysin reaaliajassa, niin sillä saa lisättyä henkistä kuormaa tähän painajaiseen. Soppaan, kun lisätään lajin pitkäpiimäisyys, jonka pystyy maksimoimaan souturasituksen aiheuttamalla kovalla fyysisellä kivulla, niin kyllähän voidaan loppuyhteenvedoksi kertoa, että VITTUMAISUUDESSAAN sisäsoutu on kestävyyslajeista kaikista PASKINTA hommaa. Varmaan myös monipuolisuudessaan kehittävintäkin.

Tälläistä tänään eli 60min/16490m, jos kuvasta ei saa selvää...

.IMG_6801.jpg

torstai, 30. marraskuu 2017

Parit Sarvat

Eilen pääsin, tai jouduin kokeilee ekaa kertaa nastakenkiä tälle vuodelle. Sainhan hommattua Sarvan Xero II kengät 60 eurolla jostain alennusmyynti hässäkästä, joten niillä tempaisin neitsytmatkan. Ihan asialliset monot työnnellä sinänsä, mutta pitoa pitäsi vielä löytyä karvan enemmän.

Löntystelin pääharjoitteen Aholan suunnalla mäkisessä sohjossa, niin hieman alkoi töppönen luistamaan vauhdin noustessa alle @3.40, mutta kokonaisuutena pito oli huomattavasti parempi kuin ei nastoja ollenkaan, karvan alle @3.50 vauhdiksi sain kuitattua 18km:n treenin.

Treeneihin nähden ihan ok tasoa, mutta tarkemmin ajatellen sen vertaa PASKAA vauhtia, että kyllähän tuosta vielä pitää kevääseen mennessä sellainen 15 sekunttia saada pois kilometriltä. Tai saada ja saada, mutta sikäli meinaa kylähölkissä podiumille mieliä, niin parempi tietty rennon letkeissäkin lenkeissä vauhdin olla kuin ennen vanhaa.

Postiin olisi tullut vielä Sarvan D'vil tjsp bootsit. Pitäsi se käydä kuittaamassa poies, kunhan vain joutaisi. Kuulemman mukaan siinä kengässä pitäsi olla juostavuus hyvää luokkaa. Aika näyttänee tämänkin.

Ei kait tässä kaksisempaa asiaa ole. Jalat tietysti säpäleinä, mutta koskapa ne viimeksi olisi täysin kunnossa ovat olleet. Kuitenkin suht hyvällä boogiella voi painaa menemään, kun tietää ettei tartte ruveta turhanpäitten oksennusjodlausta harrastamaan.

sunnuntai, 26. marraskuu 2017

Päivitys

Sosiaalisen median kanavista on tullut palautetta, että pitäisi tänne kirjoitella tuntemuksia päivityksen muodossa, joten ajattelin muutaman lauseen kirjoitella. 

Peruskestävyyskautta olen luukutellut, kuten oikean sekä täydellisen harjoitusfilosofian mukaan kuuluu tehdäkkin. Pikkuisen menoa on haitannut akilleksen tulehtuminen sekä selässäkin tuntuisi olevan jonkinlaista jumitilaa. Venyttelyä päivittäin olen lihashuolloksi antanut, sekä jonkinlaista lääkintää, mutta toistaiseksi ei vielä kivutonta päivää ole näkynyt. Uskon kuitenkin sen koittavan, kunhan aikaa vain kuluu tarpeeksi.

Harjoitusohjelmia olen rustaillut tiimille vallan aivot ruvella - no ei vaineskaan. Rehellisesti myönnän, että ohjelmien vääntäminen on varsin tylsää touhua, joskin kohtuullisen paljon aikaa vievää. PK-kauden ohjelmoiminen ei kaksista avaruustiedettä ole, kunhan vain katsoo, jotta rytmitys on juurikin täydellistä sekä kuormittavaa, mutta ei kuitenkaan liian kuormittavaa. Ruuvia täytyy pystyä kiristämään koko ajan. Progressiota ei saa unohtaa, sekä keväällä täytyy olla mahkuja nostaa tasot uusiin sfääreihin.

Edellisen asunnosta aiheutunut oikeudenkäymis-stressi alkaa pikku hiljaa laskemaan, ja olen huomannut kuinka henkinen olotila alkaa olla sopivan muikeassa kondiksessa. Mikään asia ei enää juurikaan VITUTA, ja monet asiat saa minut erittäin hyvälle tuulelle (pl pimeys sekä RÄNTÄPASKA kelit). Sen verran olen nauttinut olotilastani, että jopa muutamaan valmennusdepatiin olen ottanut kantaa sosiaalisessa mediassa. Nautinnokseni huomasin, että sehän oli aiheuttanut joillekkin aivopuruja siihen malliin, että kuulemman mukaan oksennusjodlaamistakin muutaman ihmisen toimesta harrastettu. En ole asiaa itse nähnyt, koska mua ei asia kiinnosta sen enempää.

Puolitiimin voimalla käytiin tänään löntystelemässä erittäin kevyt 25km lenkki, ja siellä tehtiin sellainen havainnointi, että nää hesen sponssaamat geelit on ihan hirveää paskaa, en suosittele.

IMG_6466.jpg

tiistai, 10. lokakuu 2017

Sössötystä

Joutsenossa suoritetun treenin jälkeen kävin ottamassa kortisonia akilleksen sekä kantapään tietämillä olevaan limapussiin. Sehän oli vihoittellut edelliset viikot ihan kohtuullisen huolella. Muutaman huilipäivän pidin, että kemia tekee tehtävänsä ja alkaisi parantamaan damageja.

Vissiin kortisoni sen vertaa potki tulehdusta tieltään, että kipu oli siirtynyt kymmenen senttiä ylemmäs ja suoraan akillesjänteeseen. Tästähän ei tunnetusti hyvä heilu; suorien akillesvaivojen kanssa en jopa minäkään käy pelleilemään. Päätin ruveta viettämään ylimenokautta ja jättää Vantaan väliin.

Metsästelin ja grillailin Pohjois-Arjalassa maireana. Joskaan tämäkään harraste ei oikein ottanut tulta siipiinsä, sillä vettä satoi lähes joka päivä, sekä sankarikoirani Olli ei halunnut toimia oikeen huonostikkaan. Koiran toimimattomuus johtunee runsaasta karhukannasta yhdistettynä rohkeaan sankarikoiraani, joka pelkää lähes ihan kaikkea metsänelukoita pl jänikset ja siitä pienemmät otukset.

Kevyttä n. @5.00 hölkkää pystyin muutamina päivinä tekemään noin 10km määrässä, ja yleensä sikäli matka meni lähemmäs 12km, niin alkoi tuntumaan akilleksessa epämiellyttävää kipuilua, joten lenkit oli parempi pitää lyhkäisinä.

Sitten itse asiaan:

Tiimi lähtee kokonaisuudessaan Vantaalle ja itse vielä arvon lähdenkö vaiko enkö lähde. Minua ei kiinnosta tippaakaan hiippailla tunteja kisapaikan tuntumassa toppatakki päällä, sekä kelloa pällistellen ihmetellä kuinka muut juoksee kuola rinnalle valuen.

Sinänsä viimeisien päivien aikana jalka on näyttänyt sen vertaa paranemisen merkkejä, että ehkä teippaamalla saattaisi kestääkkin maratonin lunkuttamisen. Toisessa vaakakupissa painaa, se että kauden tärkeimmät treenit jäi välistä, eikä suorityskykyä ei saanut nostettua laisinkaan kuten ajattelin, itseasiassa ylimenokauden viettäminen makoilun sekä metsästyksen merkeissä laski kulkuani huomattavasti.

Minä en ole enää vuosiin uskonut Heikkisen lanseeraamaan "pöljään päivään". Olen pitänyt ja pidän sitä surkeana itsensä tuntemisena, paskana valmistautumisena ja huonosti suunniteltuna sekä toteutettuna harjoitteluna. Joskus vielä siihen uskoin, sillä menneisyydessä itselläkin on sattunut muutamia hyviä kisoja odotuksiin nähden. Jälkikäteen analysoimalla olen tullut siihen tulokseen, että asioilla yleensä on syy/yhteys. Silloin vain on ollut tuuria matkassa ja olen vahingossa tehnyt oikeita asioita oikeaan aikaan. Harjoittelet hyvin ja järkevästi, niin tulee hyviä tuloksia kapasiteettiin nähden, teet sen huonosti/tyhmästi niin tulokset ovat huonoja. Mielestäni hyvin yksinkertaista.

Uhosin tavoittelevani Vantaan maratonin voittoa, ja näillä spekseillä pitäisi sukkuroida itsensä sellaiseen hurmostilahan, että voisi lähtöviivalla asennoitua sillä asenteella, että kyllä minä hoidan tämän paskan. Tässä tilanteessa sellainen tulee olemaan hankalaa. Toisena vaihtoehtona olisi, jos antaisi kerran omalle ylpeydelle periksi, ja lähtisi ihan fiilistelemään, sekä tekisi sellaisen fun run tyyppisen hyvänmielen juoksun. Tälläisiä asioita mietiskelen puntaroidessani osallistumista.

Tuskin kuitenkaan viivalla minua fun run hengessä tulette näkemään, mutta jälkikäteen paskan juoksun jälkeen voin toki valehdella sujuvasti, että kunhan tässä vain fiilistelin.

Hieman toki VITUTTAA, että jonkin verran olen nähnyt vaivaa asian eteen, että Vantaalle lähtiessä ei tarvitsisi sössöttää selityksiä jo etukäteen. Olen kuitenkin vertaa löysemmällä asenteella treenaamiseeni suhtautunut, että ihan hyvä matka on ollut tähän saakka, vaikka päämäärä näyttääkin saavuttamattomalta tällä kertaa.

tiistai, 19. syyskuu 2017

Mordorin Gaddafi

Kirjoittelinpa pitkän tarinan, mutta mutta. Oli nimittäin vimosen päälle pulitseri kamaa, mutta kovimpien juonenkäänteiden painaessa päälle, alkoi itseäkin niin paljon jännittämään, että meinasi lipsahtaa vallan jännäkakka housuun. Äkkiä kävin yläkerran yksiössä helpottamassa painentunnetta ja välittömästi takaisin tullessani huomasin, että tämä Juudas-kone oli ruvennut päivittämään omin luvin itseään. Jäänee tälle vuodelle pultserit saamatta.

Oma Taivaista lainatakseni olen höykyttänyt tomumajaani kuin Gaddafi Libyan kansaa. Jossain vaiheessa, kun alkanut jostain kintereestä tahi limapussista kuulua VITTUILUA epämääräisen kivun muodossa, niin olen ne VÄLITTÖMÄSTI vaientanut kuin Saddam kurdit Halabjanissa kemiaa hyväksi käyttäen - kortisonilla.

daddam.jpg

Sen vertaa voin harjoittelusta kertoa, että on kyllä tullut treenattua. Sikäli määrät ja tehot ketä kiinnostaa, niin voisin ehkä referoida ohjelman tällä viisteen 1. liian paljon - kuntoon nähden, 2. liian kovaa - kuntoon nähden.

 

  • Olen ForrestG

    Täällä n.29-vuotias wannabe maratoonari kertoo elämänsä sekoiluista.

    Tarkemmin sanottuna, mie joskus tarinoin treenamisesta ja silloin tällöin vapaa-ajastani. Rehellisesti sanottuna, molemmat aiheet ovat PERSEESTÄ, mutta muutamat sairaan huumorintajun omaavat löytänevät surkuhupaisia piirteitä. Jos vielä jaksat jatkaa lukemista, niin LÄMPIMÄSTI suosittelen hoitoon hakeutumista!!

  • Lisäksi:

    Mikäli joku asia VITUTTAA tai NÄRÄSTÄÄ kutkulleen, niin voit vaikka avautua: forrestg78(fat)gmail.com

    Eläkä luulekkaan, että viittisin vastata joka kitinään SAATANA!!

    Lisäksi vielä ajatusten sekamelskaa Twitteristä:
    @ForrestGuuri
  • ForrestG:n Proteesilista

    - HCM ja HCR (molemmat ihan perseestä ja vieläpä saman järjestäjän kisoja, eikä näissä kisoissa myöskään ole reitti virallisesti mitattu PERKELE)
    - Mikkeli (ja kaikki savolaisten järjestämät urheilukisat)
    - Salmonella (Ebola-ravintolasta)
    - Pikkujoulut
    - Sonera (Kapitalistis-svedulainen)
    - Parturi Lime
    - Adidas (hiertää palleja, myös em. valmistajan kengät hiertää mun nyyttejä)

  • Juoksu-uran tavoite:

    HOLY MISSION

    Laittaa Kamis ja Manu-mies konttaamaan maraton alusta loppuun.


  • Stalkkerit

  • Luuseroinnit

    Keskeytykset:


    Joutsenossa 2006, 27 km kohdalla


    Hampuri 2007, 21 km kohdalla


    Tukholma 2008, 19 km kohdalla


    VITUN LUUSERI,


    mutta silti: